Joku neuloo intohimoisesti tai kerää postimerkkejä. Onko se outoa? No eipä ole. Entä jos juttelee kukille tai lemmikilleen? Rajatapaus. Mites jos keräilee kalloja ja myrkkypulloja tai juttelee seinille? Ehdottoman outoa. 

Kuka sen oikein määrittelee? Onko johonkin kirjattu ylös asiat, jotka ovat outoja ja ne, jotka eivät ole. Muuttuuko outoina pidetyt asiat ajan myötä? Mummo kuoli ja nyt hänen ruumiinsa pötköttää saunan lauteilla? Outoa? No todellakin! Entäs sata vuotta sitten. Normisettiä. Entäs vartalon rusentaminen niin, että sisukset nousevat rintakehän sisälle ja lyijymaalin sutiminen naamaan? Erittäin outoa. Kolmesataa vuotta sitten? Ihan peruskauraa. Mikä on outoa sadan vuoden päästä? Kuka sen päättää? 

Kun sanotaan jostakusta "se on vähän outo", se sanotaan paheksuvaan tai pelokkaaseen sävyyn. Jos joku on "ihan megaouto", luonnehdinta kerrotaan naurun kera. Aika outoa, vai mitä?

Miksi muutenkin outous koetaan niin häiritsevänä. Jos joku vähän flirttailee outoiden kanssa, se vielä menee pienen kulmien kohottelun kera, mutta jos viipottaa outouden rajan tuolle puolelle ihan rehellisesti, se on jo aivan liikaa. Sellainen henkilö kokee avointa tai huonosti verhottua paheksuntaa, pilkkaa ja jopa vihaa. Vaikka meillä monella on puuhia tai vähintään ajatuksia, joita valtavirta voisi pitää outoina. Ehkä siksi jonkun avoin outous onkin niin kamalaa. Kun itse joutuu pitämään outoutensa piilossa. Jos jokainen uskaltaisi outoilla (selvinpäin ja ihan yksikseen), saattaisi maailma olla parempi paikka. Vähemmän ahdistusta, vähemmän paheksuntaa, ehkä jopa vähemmän vihaa. Jos jokaisen outoudet (jotka nyt eivät sentään riko lakia) sallittaisiin paremmin ja niitä jopa hieman kannustettaisiin, saattaisi elämä olla monella tapaa helpompaa. Tarvitaan kuitenkin aika paljon henkistä selkärankaa, että uskaltaa olla avoimesti oma outo itsensä. Helpommalla pääsee kun käy ostamassa vaatteet henkkamaukasta ja pitää huolen että meikki, kampaus ja ajatukset pysyvät tarkasti normien sisällä. (Onneksi siitä osataan jo hiukan joustaa. Jopa kahvimainoksessa täti jättää tylsän matamityylin ja laitattaa itselleen kakadukampauksen. No, myönnetään. Mainoksessa voi tehdä vaikka mitä.)

On se hiukan masentavaa että itselläkin reaktio vastaan kävelevään ihmiseen, joka hymyilee ilman mitään näkyvää syytä on, että "outo".