Miksi tuntuu siltä, että valtaa annetaan ihmisille, joille se ei ollenkaan sovi? Kiipijöille, pyrkyreille, egomaaneille, alistajille. Vai saako nämä ihmiset valtaa juuri noista syistä? Jos haluaa edetä urallaan, se vaatii tiettyä määrätietoisuutta ja tahtoa. Missä vaiheessa nuo ihan hyvät ominaisuudet kääntyvät negatiivisiksi? Etenkin pikkupomot, joiden valta on aika rajoitettua, tuntuvat käyttävän sitä hanakimmin. Kiusaamalla niitä harvoja ihmisiä, joihin sitä valtaa voi käyttää. Kaikkihan sen tietää että paska vierii alamäkeen, mutta eikö sitä voisi katkaista? Jos yläpuolelta tulee sontaa niskaan niin ei kai sitä mikään sääntö määrää kaadettavaksi niiden niskaan, jotka ovat nokkimisjärjestyksessä alapuolella. Älkääkä nyt käsittäkö väärin. Minä en ole koskaan halunnut valtaa, koska luulen, että jos minulle sitä annettaisiin, tulisi minusta Kim Jong Un. Siksi onkin parempi että pysyn valtataisteluiden ulkopuolella.

Tiedän, että asema, jossa ihmisellä on alaisia, vaatii välillä myös niiden ikävien velvoitteiden suorittamista. Mutta vaikuttaa siltä, että jotkut valtanarkomaanit suorastaan nauttivat siitä. Että voi hankaloittaa jonkun toisen elämää ja ehkä tuntea sitä myöden itsensä jotenkin enemmän kukoksi tunkiolla.

Ja koska alaspäin sataa paskaa niin ylämäkeen tuntuu menevän hymyjä ja mielistelyä. Sekä itsensä buustaamista ja tarpeelliseksi tekemistä. No jos kumartaa yhteen suuntaan niin pyllistää toiseen. Sehän on selvä.

Kannattaa vaan varoa, ettei se tarjolla oleva persaus houkuta jotakuta potkaisemaan...